Nuo vanhemmuuden kolme kultaista sääntöä: uhkailu, kiristys ja lahjonta.
Nämä neuvot ovat olleet tarpeen isänä ollessani.
Kuinkahan monta kertaa tyttäreni on kuullut uhkauksen: "Jos et nyt lopeta temppuilua, saat piirrettykiellon huomiseksi" tai "Syö ruokasi loppuun tai et saa jälkiruokaa"?
Jos sitten käy niin, että joutuu rangaistuksen antamaan, älä ole äkkipikainen rangaistuksen suhteen. Jos tosiaan annat piirrettykiellon, tarkoittaa se ettet saa itse väsyneenä pyörtää rangaistusta. Mikä se semmoinen rangaistus on, joka ei ikinä toteudu?
Yleensä mummit käyttävät tätä kolmatta sääntöä apuna hullunmyllyn hillitsemiselle. "Saat karkkia jos olet kauniisti". Sinänsä hyvä idea, mutta loppupeleissä lapsi oppii riehumaan, että mummi lupaa karkkia jos on kauniisti. Tai sitten lapsi oppii olemaan todella surkean näköinen niin mummi heltyy antamaan silti karkkia.
Välillä olen kateellinen vanhemmille, joiden lapset osaavat olla rauhallisia. Välillä olen äärimmäisen ärtynyt sille yhden rauhallisen lapsen vanhemman rutinalle: "Minulla on niin rankkaa."
Itse pyrin siihen, etten rutise kenellekään tästä asiasta. Olen joskus rutissut ja toivon etten ärsyttänyt ketään purkautumisellani silloin.
Toivon että jokainen vanhempi kokisi sen ilon kun lapset haluavat vilpittömästi ilahduttaa jollakin yllätyksellä. Se yllätys ei tarvitse olla edes iso, kunhan se on isolla sydämellä tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti